Mukana äitini taistelussa rintasyöpää vastaan
Elämä voi olla arvaamatonta - kohtuutontakin, mutta se voi myös tarjota meille tilaisuuksia auttaa, osoittaa empatiaa ja antaa voimaa selviytymiseen läheiselle ihmiselle. Yksi tällainen tilaisuus tuli eteeni varoittamatta, kun äitini sai diagnoosin rintasyövästä.
Äitini kertoessa minulle rintasyövästä ensimmäisen kerran, asia tuntui epätodelliselta. En voinut uskoa, että jotain niin epäoikeudenmukaista voisi tapahtua niin lähellä. Samalla kuitenkin tunsin vahvan halun olla hänen tukenaan.
Äitini viivästytti tarkoituksellisesti diagnoosin kertomista vanhemman tyttäreni ylioppilasjuhlien jälkeiseen aikaan, koska hän ei halunnut tämän vaikuttavan perheemme juhlapäivään.
Diagnoosin jälkeen kesäkuussa, eli siis hyvin nopeasti, olikin edessä leikkaus, joka sujui suunnitellusti ja kaikki oli tässä vaiheessa hyvin. Äitini sanoja lainatakseni, leikkaus oli se helpoin osa hoitoja.
Sovimme, että menemme leikkauksen jälkeen sairaalaan yhdessä kuulemaan hoitosuunnitelman seuraavat vaiheet ja tehtävät toimenpiteet. Aluksi oli pieni toivonpilkahdus siitä, että pelkkä leikkaus saattaisi riittää. Leikkauksen jälkeisten analyysien jälkeen edessä olivat kuitenkin myös kemoterapia ja sädehoidot.
Tieto pidempiaikaisista ja mahdollisesti raskaistakin hoidoista oli shokki. Pelko, miten selvitä kemoterapiahoidoista ja samalla huolehtia kahden vinttikoiran päivittäisistä tarpeista, oli käsinkosketeltava. Äidilläni on onneksi vahva sosiaalinen verkosto, jota hänellä on luontainen kyky ylläpitää. Vaikka me läheisimmät asumme eri paikkakunnilla, niin läheltäkin oli tarvittaessa apua saatavilla.
Tukeminen ei ole ainoastaan auttamista arjen haasteissa, vaan myös kuuntelemista ja myötäelämistä. Aistin äidin huolia ja pelkoja, vaikka niistä ei aina suoraan puhuttukaan. Hän on aina ollut se vahva, se joka huolehtii meistä, mutta nyt tilanne oli toinen.
Hoidot alkoivat syksyllä kesäkauden jälkeen ja jatkuivat jouluun asti, jonka jälkeen vuorossa oli vielä lyhyt sädehoitojakso. Sovimme syksyllä, että kun kaikki tämä koettelemus on ohi, niin lähdemme laadukkaalle kaupunkilomalle johonkin Euroopan kohteeseen. Tämä positiivinen tavoite mielessämme, syksyä ja hoitojaksoja oli helpompi taapertaa läpi.
Hoidot sujuivat suunnitellusti ja sivuvaikutukset olivat yllättävän vähäisiä. Tämä mahdollisti kohtuullisen liikunnan ja koirien päivittäisistä tarpeista huolehtimisen. Liikunta ja ulkoilu auttoivat häntä jaksamaan ja toipumaan niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Seuraavan vuoden tammikuun lopun koittaessa hoidot olivat vihdoinkin onnistuneesti ohi. Tämä oli helpotus ja henkinen voitto.
Matkakohteeksi olimme valinneet Prahan. Matka oli loistava, maukas, täynnä iloa ja elinvoimaa. Ja näin sen juuri pitikin mennä. Matka huhtikuun lopussa ikään kuin virallisesti päätti tämän vaiheen äitini elämässä.
Voin olla vain kiitollinen siitä, että kaikki sujuivat näin hyvin. Kiitollinen erikoissairaanhoidon syöpäasiantuntijoille ja henkilökunnalle. Kiitollinen kehittyneille syöpähoidoille. Kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet äitini apuna. Kiitollinen elämälle!
Kirjoittaja
__________
Pasi Vesterinen
Head of Business Support Services
 Lue blogi |
 Lue blogi |
 |
 |
Tämän vuoden Roosa Nauhan ovat suunnitelleet Apulannan Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki, joiden suunnittelema farkkunauha edustaa rintamaa rakkaudesta elämään. Roosa nauha 2023-keräys kutsuu kaikki yhteen rintamaan tukemaan suomalaista syöpätutkimusta ja syöpään sairastuneita.
Roosa nauhan kantaminen on tärkeä tapa osoittaa solidaarisuutta ja välittämistä syöpäsairauksista kärsiville sekä heidän läheisilleen. Se kannustaa myös keskustelemaan avoimesti syövästä ja tukemaan tutkimusta, jotta voimme edistää sairauden ehkäisyä, varhaista havaitsemista ja hoitoa.